perjantai 2. heinäkuuta 2010

Olosuhteet ei suosineet mutta nyt se on tehty - 10 km juostu!!!

Jep - en ikimaailmassa olisi tätä itsestäni vielä 12 viikkoa sitten uskonut. En oikeastaan edes 6 viikkoa sitten. Mutta niin se vaan on 10 km juostu. Ja juoksuohjelma yhtä 30 min reipasta kävelyä vaille suoritettu. Niin mahtava tunne! 

Ainoa mahdollisuus päästä lenkille oli tänään iltapäivällä. Sää oli tooosi lämmin ja hiostava ja aurinko porotti. Ei kiva. Jaloissa painoi eilinen intervallitreeni ja tykkään muutenkin enemmän juosta iltasella. Mutta nyt ei voinut kun lähteä ja koittaa...

Lenkki ei oikeastaan tuntunut missään vaiheessa kovin hyvälle vaan aika tuskaista oli koko matka. Eka 5 km meni jotenkin, mutta koko ajan sain kyllä psyykata itseäni etten antaisi periksi. 6 km kohdalla suu kuivasi ja janotti niin kovasti että meinasin ihan tosissani antaa periksi. Jatkoin kuitenkin, koska takana oli jo yli puolet ja uutta 10 km treeniä en missään nimessä ehdi enää tehdä ennen lomaa. 7-8 km kohdalla meni taas ihan ok, kun oli vähän varjoa polulla ja tuulikin kävi. Viimeinen kilometri oli taas täyttä tuskaa, mutta siitäkin jollain ihmeen kaupalla selvittiin. 10 km aikana meinasin noin 7 kertaa antaa periksi joista 3 kertaa harkitsin sitä ihan tosissani. Mutta ei kai niinkään voi tehdä :) Kotiin palasin onnellisena, mutta hikisenä ja niiiiin väsyneenä. Fiilis oli kuitenkin huikea koska

olen todellakin ylittänyt itseni ja saavuttanut ensimmäisen tavoitteeni


aika 1:06:45
kcal 787
 rasvaa 25%
max syke 183
ka syke 171
aikaa tehoalueella 8:37
matka 10.15 km
keskinopeus 9.1 km/h



7 kommenttia:

Päivi kirjoitti...

Hienoa, vilpittömät onnitteluni! Tiedän tuon itsensä voittamisen tunteen. Voit kuvitella, että mullakin oli aika voittaja fiilis kun ensimmäisen puolimaratonini lopuksi saavuin stadionilla maaliin. Siinä taisi kyynel kihota silmäkulmaan! Sitä paitsi, sähän olet juossut nainen kovaa ;) ja aika kovilla sykkeillä! Hyvä hyvä, jatka samaan malliin :)

Anonyymi kirjoitti...

Tosi hienoa, paljon onnea!

Löysin blogisi tänään ja lueskeltuani hieman minuun tarttui innostus juoksemisesta. Aijon heti ensi viikolla aloittaa tuon juoksuohjelman! :)

Sontsis kirjoitti...

Isot onnittelut kympin selättämisestä!

Olen käynyt täällä vähän aikaa kurkkimassa treenejäsi, lisäsin sinut omalle blogilistalleni myös.

Olet kyllä juossut kovasti, ja hurjasti kestävyyttä sinulla on kun noin kovalla sykkeellä jaksoit koko matkan!

Unknown kirjoitti...

Onnea saavutuksesta! Todellakin aika hyvään vauhtiin meni kymppi ja jos ilma oli yhtään samanlainen, kun omalla lenkilläni eilen, niin ei voi muuta kuin hattua nostaa. Kuumuus ja jano ovat kyllä sellaisia haittoja, että minulla loppuu motivaatio heti, kun nuo kaksi ilmestyvät näköpiiriin.

Miia kirjoitti...

Oikein paljon onnea!! <3

Anonyymi kirjoitti...

Mahtavaa! Voi kumpa minäkin joskus pääsisin tuohon samaan. Alku on ollut mulla nyt niin tahmaista, ja jalkakin nyrjähtänyt... mutta kyllä tämä sun saavutuksesi antaa uskoa.
- Kati

Magda kirjoitti...

Momin: Kiitos!!! Voin tosissani kuvitella mikä fiilis puolimaratonin jälkeen maaliin tullessa. Toivottavasti pääsen itse vielä joskus kokemaan saman :)

Anonyymi: Kiitos ja mukava että löysit tänne! Ja tsemppiä juoksuharrastuksen aloittamiseen. Ei se aina ihan hyvältä tunnu, mutta on ehdottomasti sen arvoista!

Sontsis: Kiitos onnitteluista :) Nuo sykkeet on kyllä vähän turhan korkeita ja niitä pitäis ehdottomasti saada vähän alaspäin. Ehkä se juokseminenkin tuntuisi vähän mukavammalta :)

Slania: Kiitos! Ja juu, kuumus ja jano on tuskaa. Siksi juoksenkin yleensä mielellään illalla kun on jo vähän viileämpi ja raikkaampi ilma. Ainakin nyt kesällä :)

Jellona: Kiitos kiitos :)

Kati: Kiitos! Ei tuo treenaaminen mullakaan aina ihan ruusuista ole ollut. Ja jälkeenpäinhän on kyllä melkein poikkeuksetta hyvä olo, mutta matkalla on luovuttaminen ollut niin monta kertaa lähellä. Parantelehan jalkasi rauhassa ja sitten taas pikku hiljaa treenaamaan - kyllä se siitä!